Talvi tekee tuloaan..
Tilan marraskuisia kuulumisia: Viime viikolla sai jo esimakua pakkasista kun parina yönä oli alle -12. Ilokseni huomasin, että vaikka kanalaremontti ei vielä valmistunut, niin vanha eristetty hevostalli pitää sen verran lämpöä, ettei se mennyt miinukselle vielä noissa lukemissa. Kylmemmille keleille sitten jo lämmitystä suunnitteilla, ettei tarvitse kanoja navettaan siirtää. Ensi kesänä haaveilen jo maatiaistipuista ja hankin hautomakoneen, jos ei muuten ala tapahtua! Sellaista tarvitaan tietty myös tuleville Viiriäisille, jotka eivät kuulemma juuri haudo.
Liekö tilapuodin ansiota, niin syksyn ja loppukesän karitsan lihat menivät niin vauhdilla puolikkaina, ettei irtomyyntiin jäänyt kuin joitan paloja. Siksi voin nyt hyvillä mielin taas lisätä lammasmäärää, kun kylmälampolan tila tuplaantui ja laidunten uusiminenkin edistyy hitaasti, mutta varmasti.. Jouluksi säästän muutaman viulun savustettavaksi ja 3 pikkupässiä piti jättää kasvamaan, kun ovat raukat jotain ihme miniatyyrityyppiä. Luppakorva, joka syntyi heikkona rääpäleenä ja edsmenneen Ballerin-uuhen pässiveljekset – siroja kuten äitinsä, ovat nyt kaikki tehoruokinnassa ja kasvamassa helmikuun alkuun asti.
Nettisivuille tulee aika paljon nyt päivyksiä mm. tilapuotitarjonnan suhteen ja luvatut lehtiartikkelit, kun kiireisenä kesänä ei paljoa kerennyt päivittelemään. Sivuilla ohje tilauskäyntännöstä, jos haluaa tilata vähän erilaisia joululahjoja esim. Nettipostimaksulla lähetyskulut ovat edulliset ja paketin saa lähimpään postiin tai pakettiautomaattiin toiveiden mukaan. Mukavaa talven ja joulunodotuksen aikaa! Kohta voi alkaa jo viritellä jouluvaloja tuonne pihapiirin hämärään!
Kirsi Kujansuu
Syysuutisia
Lammastila Villakosta tehty tuore lehtijuttu on luettavissa viimeisimmässä Maatilan Pellervo Eläinliitteessä. Myöhemmin laitan jutun ja myös aiemmat lehtijutut tänne nettisivuille. Lehtijutun jälkeen on tullut taas muutoksia suunnitelmiin: Kanin kasvatus loppuu ja jätän muutaman kanin vain lemmikiksi. Tähän sysäsi ainoan juuri hankitun rotukanin menetys ilmeisesti ketulle, samaan syssyyn meni myös paras naaras. Maaseutuyrittäminen näyttää olevan aika elävä laji, suunnitelmat muuttuvat ja tilanteet elävät. Lammasmäärä lisääntyy nyt sopivasti, kun laitumien ja tilojen kehitys sen mahdollistaa. Syksyn ainoat teuraserät ovat nämä lokakuun alun ja lopun pässikaritsat, uuhet jäävät kotiin ja pari pikkupässiä kasvamaan kevääksi.
Aurinkoista syksyä!
Ryhmävierailut
Tilalla on käynyt keväällä isoja ja pieniä luokkaretkeläisiä Heinolasta ja kesällä perheleiriryhmiä Kuortin kartanosta. Puolin ja toisin mukavien vierailukokemusten myötä Lammastila Villakko ottaa jatkossakin vastaan erilaisia ryhmiä kohtuullista korvausta vastaan, vierailuajankohdat välillä keväästä syksyyn. Vierailuilla pääsee tutustumaan tilan eläimiin rapsutusetäisyydeltä ja samalla voi vierailla tilapuodissa, jossa monenlaista lammastuotetta tarjolla. Koska osa lampaista karitsoi muulloinkin kuin keväällä, on pieniä karitsoja lähes aina nähtävillä ja paijattavana. Kesyt karitsat otetaan maatilan aidattuun pihapiiriin vierailun ajaksi ja kanat juoksentelevat vapaana pihassa. Kanitarha on myös pihapiirissä ja sielläkin useimmiten poikasia nähtävillä.
Lyhyet vierailut max 1 h, eläimiin tutustuminen ja tilapuotikäynti.
Pidemmillä vierailuilla 2-3h mahdollista sopia muusta ohjelmasta toivomusten ja sään/vuodenajan mukaan: esim. pihan jättigrilliin voidaan virittää tulet ja grillata lammasmakkaraa tai omia makkaroita tms, syödä eväitä tilavassa pihassa, jossa ruokailuryhmät tai käydä vaikka tilan lapsiystävällisessä rannassa uimassa. Traktoriin tutustuminen ja pieni peltoajelu myös mahdollisia. Pidemmät vierailut sisältävät haluttaessa polttopuut, mehua ja kahvia/teetä. Lammasgrillimakkaraa voi ostaa tilapuodista, muutakin einestä järjestyy sopimuksesta. Lisätietoa ja tiedustelut ryhmävierailuista Kirsi Kujansuu, p.050 3222332 tai kirsi.kujansuu@hotmail.com.
Kainuunharmas
Kainuunharmas on suomalainen paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut alkuperäisrotu. 1980-luvulla eläinlääkäri Pertti Hankonen aloitti määrätietoisen jo kadonneeksi luullun harmaan lammasrodun elvyttämisen ja 2000-luvulla tehdyt DNA-tutkimukset osoittivat kainuunharmakset omaksi rodukseen. Rotu ei enää ole uhanalainen uuhimäärän noustua yli tuhannen. Harmaksen geneettisesti lähimpiä sukulaisia ovat suomenlampaan lisäksi Luoteis-Venäjän lammasrodut.
Kainuunharmasta luonnehditaan eloisaksi, uteliaaksi, ystävälliseksi ja helposti käsiteltäväksi. Terveen ja sitkeän kainuunharmaksen käyttö-ominaisuudet ovat monipuoliset; lihantuotannon lisäksi eri sävyiset villat ja yksilölliset taljat ovat arvokkaita tuotteita. Ketteränä ja kevyehkönä alkuperäisrotuna harmas soveltuu erittäin hyvin maisemanhoitoon.
Kainuunharmasten tuntomerkkejä ovat musta pää ja mustat jalat, mutta villa on yleensä vaalean harmaata. Myös hyvin vaaleita, rusehtavia, täysin ruskeita ja mustiakin kainuunharmaksia syntyy. Karitsat syntyvät usein mustina, mutta alkavat harmaantua jo melko pian syntymänsä jälkeen ja jotkut yksilöt eivät harmaannu koskaan, vaan jäävät täysin mustiksi tai ruskeiksi. Kainuunharmas on hedelmällisempiä lammasrotuja ja voi karitsoida jopa kahdesti vuodessa.
Kainuunharmaskaritsat saavuttavat teuraskypsyyden n.6-9kk iässä. Karitsan liha on miedon makuista, mureaa ja vähärasvaista. Kainuunharmaan rasva ei marmoroidu lihaksiin, mikä tekee kainuunharmaan lihasta terveellistä. Kainuunharmasten villa on pehmeää ja kiiltävää, joka takaa hyvät käsityö-ominaisuudet. Villaa on harmaan eri sävyissä, upeita luonnon värejä, joita voi myös halutessaan värjätä. Myös taljat ovat kauniita ja yksilöllisiä.