Kainuunharmas

Kainuunharmas on suomalainen paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut alkuperäisrotu. 1980-luvulla eläinlääkäri Pertti Hankonen aloitti määrätietoisen jo kadonneeksi luullun harmaan lammasrodun elvyttämisen ja 2000-luvulla tehdyt DNA-tutkimukset osoittivat kainuunharmakset omaksi rodukseen. Rotu ei enää ole uhanalainen uuhimäärän noustua yli tuhannen. Harmaksen geneettisesti lähimpiä sukulaisia ovat suomenlampaan lisäksi Luoteis-Venäjän lammasrodut.

Kainuunharmasta luonnehditaan eloisaksi, uteliaaksi, ystävälliseksi ja helposti käsiteltäväksi. Terveen ja sitkeän kainuunharmaksen käyttö-ominaisuudet ovat monipuoliset; lihantuotannon lisäksi eri sävyiset villat ja yksilölliset taljat ovat arvokkaita tuotteita. Ketteränä ja kevyehkönä alkuperäisrotuna harmas soveltuu erittäin hyvin maisemanhoitoon.

Kainuunharmasten tuntomerkkejä ovat musta pää ja mustat jalat, mutta villa on yleensä vaalean harmaata. Myös hyvin vaaleita, rusehtavia, täysin ruskeita ja mustiakin kainuunharmaksia syntyy. Karitsat syntyvät usein mustina, mutta alkavat harmaantua jo melko pian syntymänsä jälkeen ja jotkut yksilöt eivät harmaannu koskaan, vaan jäävät täysin mustiksi tai ruskeiksi. Kainuunharmas on hedelmällisempiä lammasrotuja ja voi karitsoida jopa kahdesti vuodessa.

Kainuunharmaskaritsat saavuttavat teuraskypsyyden n.6-9kk iässä. Karitsan liha on miedon makuista, mureaa ja vähärasvaista. Kainuunharmaan rasva ei marmoroidu lihaksiin, mikä tekee kainuunharmaan lihasta terveellistä. Kainuunharmasten villa on pehmeää ja kiiltävää, joka takaa hyvät käsityö-ominaisuudet. Villaa on harmaan eri sävyissä, upeita luonnon värejä, joita voi myös halutessaan värjätä.  Myös taljat ovat kauniita ja yksilöllisiä.